Naisena olemiseen liittyy monia odotuksia. Elämässä tulee myös vastaan hetkiä, jolloin havahtuu siihen, että elämä näyttää aivan erilaiselta kuin joskus kuvitteli. Nuorena moni meistä rakentaa mielessään tulevaisuuden, joka tuntuu lähes itsestään selvältä. Siihen saattaa kuulua oma koti, parisuhde, ehkä lapsia tai jokin aivan toisenlainen unelma.
Harva kuitenkaan osaa ennustaa kaikkea sitä, mitä vuosien aikana tapahtuu. Elämä ei kulje suoraa tietä pitkin suunnitelmien mukaan. Se mutkittelee, välillä pysähtyy, yllättää ja joskus myös särkee. Jossain vaiheessa elämää moni saattaakin myös huomata katsovansa ympärilleen ja vertaavansa omaa matkaansa muiden elämiin.
Oma elämä kuitenkin saattaa olla aivan erilaista kuin on haaveillut ja silloin sisimmästä voi helposti nousta kysymyksiä. Olenko jäänyt jostain paitsi? Tai olenko vain jäänyt jälkeen muista?
Osa näistä ajatusmalleista nousee yhteiskunnan asettamista odotuksista, perheestä ja kulttuurista. Tavoitteista, jotka omaksutaan jo lapsuudessa. Mutta äidiksi tuleminen ei aina ole helppoa, eikä lapsettomuuskaan ole samanlainen elämänpolku sen kokeville.
Toiselle elämä ilman lapsia on oma, tietoinen valinta, kun taas toiselle se merkitsee vuosien toiveita ja yrityksiä, joiden jälkeen syli on jäänyt tyhjäksi. Ja joskus tarinaan myös kuuluu lapsen menetys – hyvin vaikea kokemus, jota ei voi rinnastaa helposti toisenlaisiin elämänpolkuihin.
Naiseuden yksi voimakkaimmista odotuksista liittyy äitiyteen
Moni nainen kasvaa ajatukseen, että jonain päivänä hänestä tulee äiti. Ajatus voi tuntua luonnolliselta, täysin itsestään selvältä ja kauniiltakin. Mutta elämä ei aina kulje suunnitelmien mukaan. Joillekin äitiys toteutuu helposti ja toisille se on pitkä sekä kivulias matka. Jotkut valitsevat myös tietoisesti toisenlaisen suunnan.
Ja monet kulkevat myös polkua, jota eivät koskaan osanneet kuvitella kulkevansa. Silti yksi asia yhdistää meitä kaikkia. Jokainen nainen etsii paikkaansa maailmassa ja haluaa tuntea olevansa kokonainen. Ja juuri siksi on tärkeää puhua ääneen siitä, että naisen arvo ei synny äitiydestä eikä sen puuttumisesta.
Todellinen arvo syntyy siitä, että on yksinkertaisesti olemassa.
Äitiys voi olla myös suuri oman kasvun polku
Monelle naiselle äitiys voi olla yksi elämän suurimmista rakkauden ja kasvun kokemuksista. Se voi avata sydämen uudella tavalla, jota on vaikea selittää ennen kuin sen kokee. Mutta samalla se voi nostaa esiin myös pelkoja, haavoittuvuutta ja omia keskeneräisiä kohtia. Äitiys kutsuukin usein kohtaamaan omat rajat, pelot, haavat ja vahvuudet uudella tavalla. Se opettaa myös syvää vastuunkantoa sekä samalla luopumista liiasta kontrollista.
Äitiys kutsuu usein kohtaamaan itsessään puolia, joita ei aikaisemmin tiennyt olevan olemassakaan. Siksi se voi olla voimakas kasvun polku – mutta se ei ole ainoa tie kasvuun, syvyyteen tai kokonaiseksi naiseksi tulemiseen.
Moni nainen löytääkin äitiyden kautta myös uuden yhteyden omaan kehoonsa ja intuitioonsa. Silloin alkaa luottamaan vaistoihinsa tavalla, joka heijastuu myös muihin elämänalueisiin. Mutta samalla äitiys voi olla myös kuormittavaa, ristiriitaista ja yksinäistäkin.
Juuri siksi on tärkeää puhua siitä kokonaisena kokemuksena. Äitiys ei tee naisesta enemmän naista, mutta se voi olla yksi tapa kokea naiseutta.
Naisten elämät koostuvat erilaisista poluista
Moni huomaa jossain vaiheessa elämäänsä vertailevansa helposti itseään ja omaa polkuaan muihin. Tämä vertailu syntyy helposti, kun uskomme, että on olemassa vain yksi oikea tapa elää sekä saavuttaa asioita. Mutta todellisuudessa naisten erilaiset elämänpolut eivät ole koskaan olleet tarkoitettu sopimaan yhteen muottiin, sillä luonto ei luo kahta samanlaista puuta. Miksi siis odottaisimme kaikkien naisten elävän samalla tavalla?
Jokaisella naisella on oma rytminsä, tarinansa ja sisäinen kutsunsa eri poluille. Kun tämän ymmärtää syvästi, alkaa vapautua ajatuksesta, että elämässä pitäisi saavuttaa tietyt etapit tiettyyn aikaan.
💞 Aiheeseen liittyvää Jumalatar-polun blogissa: Mitä tapahtuu, kun lopetat itsesi korjaamisen?
Lapsettomuus ei tee elämästä vähemmän merkityksellistä
Lapsettomuudesta puhutaan edelleen liian vähän. Monelle naiselle se on kipeä aihe ja surua, jota kannetaan vuosia. Toisille se on tietoinen valinta, kun taas joillekin se on elämäntilanne, jota ympäristö ei aina ymmärrä.
Yhteiskunnassa elää edelleen ajatus, että nainen olisi jollain tavalla keskeneräinen ilman lapsia. Tämä ajatus on syvästi epäreilu, sillä naisen kyky rakastaa, luoda, hoivata ja vaikuttaa maailmaan ei ole sidottu siihen, onko hän äiti.
Monet naiset rakentavat merkityksellisiä elämiä ilman biologista äitiyttä. He tukevat yhteisöjä, luovat taidetta, rakentavat yrityksiä, hoivaavat läheisiään ja jättävät jälkensä maailmaan lukemattomilla tavoilla. Heidän elämänsä ei ole vähemmän täyttä ilman lapsia.
Se on vain erilaista.
Lapsettomuus ei ole aina oma valinta
Lapsettomuus voi merkitä eri naisille täysin erilaisia asioita. Toiselle elämä ilman lapsia on juurikin tietoinen ja omalta tuntuva valinta. Toiselle se voi olla todellisuus, jota ei koskaan valinnut – vuosien toivomisen, yrittämisen, tutkimusten tai hoitojen jälkeenkin syli voi jäädä tyhjäksi.
Tahattomaan lapsettomuuteen voi liittyä syvä ja vaikeasti sanoitettava suru. Se ei ole vain toteutumatta jäänyt toive, vaan kaipaus lasta, äitiyttä ja sellaista tulevaisuutta kohtaan, jonka oli ehkä jo mielessään ehtinyt nähdä. Jokainen uusi kuukausi, raskausuutinen tai kysymys lapsista voi koskettaa kohtaa, jota muut eivät näe.
Joskus lapsettomuuden taustalla on vielä kipeämpi menetys: keskenmeno, kohtukuolema, vauvan tai lapsen kuolema tai tilanne, jossa lapsesta on joutunut luopumaan muulla tavoin. Silloin nainen ei sure ainoastaan sitä, mitä ei tullut, vaan lasta, joka oli jo olemassa ja jota hän rakasti. Äitiys ei katoa siksi, ettei lapsi ole enää sylissä. Lapsettomuuden tuskaa voi kokea myös vaikka olisi muita lapsia jo ennestään.
Näitä kokemuksia ei tarvitse kaunistella, selittää kasvun mahdollisuuksiksi tai kiirehtiä osaksi jotakin suurempaa tarkoitusta. Tyhjä syli yrityksistä huolimatta ja oman lapsen menettäminen voivat olla elämän järkyttävimpiä kokemuksia. Niiden kamaluutta ei tarvitse pienentää, jotta elämä voisi joskus myöhemmin saada myös uusia merkityksiä.
Surulle täytyy antaa tilaa
Joskus elämä ei mene siihen suuntaan kuin toivoimme ja silloin suru on luonnollinen osa matkaa. Moni yrittää kiirehtiä surun ohi ja olla kiitollinen, vahva tai positiivinen liian nopeasti. Mutta todellinen paraneminen ei tapahdu tunteita ohittamalla.
Jos jokin unelma ei toteutunut, sitä saa surra. Kun elämä näyttää erilaiselta kuin kuvitteli, siitä saa olla surullinen. Suru ei tarkoita, että elämä olisi epäonnistunut, vaan että jokin oli itselle todella tärkeää.
Kun surulle antaa ajan kanssa luvan tulla, sydän alkaa vähitellen tehdä tilaa myös uudelle.
Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla oma ja arvokas valinta
Joillekin naisille lapsettomuus on taas tietoinen päätös. Silloin ei ehkä ole koskaan tuntenut halua äitiyteen, tai on oman elämän, terveydentilan, voimavarojen tai arvojen perusteella tunnistanut, ettei lasten saaminen kuulu omaan polkuun.
Myös tätä valintaa pitäisi voida kunnioittaa ilman oletusta, että nainen muuttaa mielensä, katuu myöhemmin tai ettei hänen elämänsä voisi olla yhtä täysi ja merkityksellinen. Naisen ei tarvitse tulla äidiksi osoittaakseen olevansa hoivaava, vastuullinen, kokonainen tai oikeanlainen nainen.
Tahaton sekä vapaaehtoinen lapsettomuus ovat kaksi hyvin erilaista kokemusta suruineen sekä omine päätöksineen ja ansaitsevat tulla nähdyiksi omina arvokkaina polkuinaan.
Naisen luomisvoima on paljon enemmän kuin biologinen kyky synnyttää
Yksi kauneimmista asioista naisessa on hänen luomisvoimansa. Usein tämä yhdistetään vain äitiyteen, mutta todellisuudessa luomisvoima näkyy kaikkialla. Nainen luo ja ylläpitää suhteita, yhteisöjä ja yrityksiä. Nainen luo luonnostaan myös taidetta, kauneutta, harmoniaa ja turvallisuutta ympärilleen, sekä uusia tapoja ajatella ja toteuttaa mahdollisuuksia.
Luomisvoima on osa naisellista energiaa riippumatta siitä, saako nainen lapsia vai ei. Kun nainen alkaa nähdä tämän, hänen suhteensa itseensä muuttuu. Silloin huomaa, ettei tarvitse todistaa arvoaan minkään opitun tai oletetun roolin kautta.
Jokaisella elämänpolulla on myös omat lahjansa
Kun elämä ei toteudu niin kuin oli toivonut, siitä ei tarvitse heti löytää tarkoitusta, opetusta tai jotakin hyvää. Suru saa olla surua, eikä vaikeaa kokemusta tarvitse kaunistella voidakseen jatkaa eteenpäin.
Ajan ja toipumisen myötä nainen voi kuitenkin alkaa huomata myös sen, mitä hänen oma polkunsa on hänessä kasvattanut. Äitiys voi opettaa tiettyjä asioita, lapsettomuus toisia. Yksin eläminen, parisuhde, menetys, uuden alun rakentaminen ja monet muut elämänvaiheet muovaavat kukin naista omalla tavallaan.
Ehkä oman elämän arvo ei synny siitä, että kaikki olisi tapahtunut toivotulla tavalla. Se voi löytyä vähitellen siitä, että nainen saa rakentaa juuri tästä elämästä omannäköisensä – myös silloin, kun sen tarinaan kuuluu kaipuuta, keskeneräisyyttä tai suunnitelmia, jotka joutuivat muuttumaan.
Sisäinen säteily syntyy hyväksynnästä itseään kohtaan
Moni nainen etsii itsevarmuutta, mutta syvin säteily syntyy usein hyväksynnästä itseään sekä elämäänsä kohtaan. Siitä hetkestä, kun nainen lakkaa taistelemasta omaa tarinaansa vastaan, hän ei enää ajattele, että elämä olisi pitänyt elää toisin. Ja silloin ei enää mittaa arvoaan sen perusteella, mitä elämässä on tai ei ole.
Hyväksyntä ei myöskään tarkoita luovuttamista, vaan sitä, että lakkaa rakentamasta identiteettiään puutteiden ympärille. Ja silloin vasta voi tapahtua jotain hyvin vapauttavaa.
Elämä ei enää tunnu jatkuvalta vertailulta muita kohtaan, vaan alkaa tuntua omalta ja arvokkaalta.
💞 Aiheeseen liittyvää Jumalatar-polun blogissa: Itsensä hyväksyminen – kun et enää pienennä itseäsi muiden vuoksi
Jokainen nainen on oikeanlainen juuri tässä hetkessä
Ehkä tärkein viesti, jonka jokainen nainen ansaitsee kuulla, on tämä: sinun ei tarvitse ansaita arvoasi. Ei äitiyden kautta, uran tai parisuhteen kautta. Eikä minkään saavutuksen kautta.
Olet arvokas jo nyt. Juuri tässä hetkessä ja juuri sellaisena kuin olet. Maailma yrittää usein kertoa naisille, että heidän pitäisi olla enemmän jotakin muuta. Mutta todellinen voima syntyy silloin, kun nainen ymmärtää olevansa jo tarpeeksi.
Ja juuri siinä hetkessä alkaa näkyä se sisäinen säteily, jota ei voi ostaa, suorittaa tai saavuttaa. Sillä se syntyy vain yhteydestä omaan itseensä ja se kuuluu jokaiselle naiselle riippumatta siitä, millainen hänen polkunsa on ollut.
Lisää naiseudesta eri elämäntilanteissa:
Haluatko syventää yhteyttä itseesi? Tutustu Jumalatar-polkuun. Jokainen askel vie lähemmäs omaa voimaa ja sisäistä säteilyä: