Moni meistä on joskus kuullut lauseen: “Se on varmaan vain PMS:ä.” Se sanotaan usein vähättelevästi ja jopa vitsinä. Mutta mitä jos ei tunnukaan pelkästään “vain PMS:ltä”? Mitä jos mieliala ei heilahtele vain vähän, vaan romahtaa? Mitä jos arki pysähtyy, ihmissuhteet kärsivät ja oma mieli tuntuu vieraalta? Silloin on tärkeää pysähtyä miettimään syytä.
On olemassa ero PMS:n ja PMDD:n välillä. Ja vaikka molemmat liittyvät kuukautiskiertoon, niiden vaikutus elämään voi olla täysin eri tasolla.
Tässä Hormonikirjaston osassa haluan pohtia tätä aihetta syvemmin. En pelotellen, tai leimaten – vaan valoa tuoden. Sinun ei tarvitse arvailla enää yksin. Eikä sinun tarvitse vähätellä kokemustasi. Ja ennen kaikkea: ei tarvitse kärsiä hiljaa.
Mikä on PMS – ja miksi se syntyy?
PMS eli premenstruaalinen oireyhtymä tarkoittaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka ilmenevät luteaalivaiheessa, tyypillisesti muutama päivä tai viikko ennen kuukautisten alkamista. Oireet voivat olla moninaisia. Rintojen arkuus, turvotus, päänsärky, väsymys, ärtyisyys, herkkyys, makeanhimo, itkuisuus.
PMS ei ole kuviteltua. Se on hormonivaihteluihin liittyvä todellinen ilmiö. Kun estrogeeni ja progesteroni nousevat ja laskevat, ne vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin, kuten serotoniiniin ja dopamiiniin. Tämä voi heijastua mielialaan ja energiatasoihin.
Useimmilla naisilla PMS on epämiellyttävä, mutta hallittavissa. Se ei yleensä estä arkea, vaikka se saattaa tehdä siitä raskaampaa. Ja silti – PMS:ää on vähätelty kulttuurissamme vuosikymmeniä. On tärkeää sanoa ääneen: tavallinenkin PMS on todellinen kokemus. Mutta PMDD on vielä jotain muuta.
Mikä on PMDD?
PMDD eli premenstruaalinen dysforinen häiriö on PMS:n vaikeampi muoto. Se on diagnosoitava mielialahäiriö, joka liittyy kuukautiskiertoon. PMDD ei tarkoita “voimakasta PMS:ää” pelkästään fyysisesti. Se tarkoittaa voimakkaita psyykkisiä oireita, jotka voivat olla lamauttavia.
Tyypillisiä PMDD-oireita voivat olla syvä masentuneisuus, voimakas ahdistus, hallitsematon ärtyisyys, raivon tunteet, toivottomuus, itsetuhoiset ajatukset tai tunne siitä, että oma persoona muuttuu ennen kuukautisia.
Moni tämän kokenut kuvaa kokemustaan näin: “En ole oma itseni.” Tai: “Tuntuu kuin minussa olisi kaksi eri ihmistä.” Oireet alkavat yleensä luteaalivaiheessa ja helpottuvat nopeasti kuukautisten alettua. Juuri tämä syklisyys on yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä.
PMS vai PMDD – missä kulkee raja?
Raja ei aina ole selvä. Siksi oman kehon seuraaminen on tärkeää. PMS voi aiheuttaa ärtyneisyyttä ja alakuloa, mutta PMDD:ssä tunteet voivat olla äärimmäisiä. PMDD ei ole pelkkää “pientä kiukkua” tai “herkkyyttä”. Se voi olla syvä tunnekuoppa, joka vaikuttaa työkykyyn, ihmissuhteisiin ja elämänlaatuun.
Jos huomaat, että ennen kuukautisia:
– et tunnista itseäsi
– ajatuksesi muuttuvat synkiksi tai toivottomiksi
– ihmissuhteet kärsivät toistuvasti
– koet voimakkaita raivonpurkauksia
– arjen perustoiminnot tuntuvat mahdottomilta
on tärkeää ottaa kokemus vakavasti.
PMDD ei ole mielesi heikkoutta. Se ei ole “liiallista herkkyyttä”. Se on hermoston ja hormonien välinen herkkyysreaktio, joka vaatii tukea.
Miksi PMDD syntyy?
Tutkimusten mukaan PMDD ei johdu poikkeavista hormonitasoista, vaan herkkyydestä normaaleille hormonivaihteluille. Toisin sanoen: hormonitasot voivat olla täysin viitearvoissa. Mutta aivot reagoivat niihin voimakkaammin.
Erityisesti progesteronin hajoamistuotteet vaikuttavat GABA-reseptoreihin aivoissa, jotka säätelevät rauhoittumista ja ahdistusta. Joillakin naisilla tämä vaikutus voi olla paradoksaalinen – sen sijaan että se rauhoittaisi, se voi lisätä levottomuutta ja mielialan heilahtelua.
Tämä ei ole psykologinen heikkous. Se on neurobiologinen ilmiö. Ja siksi siihen on olemassa hoitokeinoja.
Milloin hakea apua?
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on tämä: milloin on aika hakea ammattilaisen apua?
Jos oireet toistuvat kuukausittain ja vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun, on hyvä keskustella lääkärin tai gynekologin kanssa. Erityisesti, jos koet itsetuhoisia ajatuksia, syvää masennusta tai hallitsemattomia raivon tunteita, apua ei tarvitse odottaa.
PMDD on tunnustettu diagnoosi, ja siihen on olemassa hoitovaihtoehtoja. Niihin voi kuulua esimerkiksi SSRI-lääkitys, hormonaalinen ehkäisy, kognitiivinen terapia tai elämäntapamuutokset. Avun hakeminen ei tarkoita epäonnistumista. Se tarkoittaa, että arvostat itseäsi tarpeeksi ottaaksesi kokemuksesi vakavasti.
Voiko PMDD:tä tukea kokonaisvaltaisesti?
Lääketieteellinen hoito on monelle tärkeä ja toimiva ratkaisu. Mutta sen rinnalla kokonaisvaltainen lähestymistapa voi tukea hermoston tasapainoa. Uni, ravinto, stressinhallinta ja sykliymmärrys ovat kaikki osa kokonaisuutta.
Moni hyötyy siitä, että alkaa seurata kiertoaan tarkasti. Kun tietää, milloin oireet alkavat, voi suunnitella arkea lempeämmin. Tärkeät keskustelut voi siirtää toiseen vaiheeseen. Lepoa voi lisätä ennakoivasti.
Tämä ei poista PMDD:tä, mutta se voi lieventää sen vaikutusta. Lisäksi hermostoa tukevat ravintotekijät, kuten magnesium, omega-3-rasvahapot ja B6-vitamiini, voivat joillakin naisilla helpottaa oireita. Tärkeintä on ymmärtää: et kuvittele tätä. Ja et ole yksin.
PMDD ja häpeä – näkymätön taakka
Yksi raskaimmista osista PMDD:ssä on häpeä. Kun kuukautiset alkavat ja olo normalisoituu, moni nainen kokee syyllisyyttä edellisistä päivistä. “Miksi käyttäydyin noin?” “Miksi sanoin niin?” “Miksi ajattelin noin?”
Sykli tuo helpotuksen – mutta myös itsearvostelun. On tärkeää muistaa, että PMDD ei ole luonteenpiirre. Se on mielen tila. Ja tila on hoidettavissa. Häpeä ei paranna mitään. Lempeys voi parantaa.
Olipa kyse PMS:stä tai PMDD:stä, yksi asia on tärkeä sanoa ääneen:
Sinussa ei ole mitään vikaa.
Jos kehosi reagoi voimakkaasti hormonivaihteluihin, se ei tee sinusta heikkoa. Se tekee sinusta herkän – ja herkkyys ei ole vika. Se on ominaisuus, joka tarvitsee oikeanlaista tukea.
PMS voi olla kutsu hidastaa.
PMDD voi olla kutsu hakea syvempää apua.
Molemmat ovat viestejä.
Ja kun alat kuunnella kehoasi ilman vähättelyä, huomaat ehkä, että se ei yritä sabotoida elämääsi. Se yrittää suojella sinua. Kuukautiskierto ei ole vihollinen. Mutta jos sen vaihe tuntuu musertavalta, sinun ei tarvitse kantaa sitä yksin.
Jumalattaren polku ei ole kivuton. Se on tietoinen.
Ja tieto on aina ensimmäinen askel kohti vapautta.