On iltoja, jolloin ajatus suklaasta on lähes pakottava tunne. Se hiipii mieleen jo iltapäivällä, voimistuu iltaa kohti ja tuntuu siltä, että mikään muu ei oikeastaan tyydytä. Ja sitten tulee se tuttu sisäinen ääni. “Miksi minulla ei ole itsekuria?”, “Miksi sorrun taas?”, “Miksi en voi olla vahvempi?”. Jos tämä kuulostaa tutulta, toivon, että pysähdyt hetkeksi.
PMS:n aikainen ruoanhimo ei ole merkki luonteen heikkoudesta. Eikä se ole osoitus huonosta tahdonvoimasta. Etkä ole myöskään epäonnistunut terveellisissä elämäntavoissa. PMS:n aikainen ruoanhimo on usein kehollinen viesti. Kehosi ei yritä taistella sinua vastaan, vaan se yrittää kertoa jotain. Ja kun opit kuuntelemaan sitä lempeästi, suhde ruokaan – ja itseesi – voi muuttua syvästi.
Tässä Hormonikirjaston osassa sukellamme PMS:n ja ruoanhimon maailmaan. Miksi makea houkuttaa juuri ennen kuukautisia? Miksi nälkä tuntuu voimakkaammalta? Miksi keho kaipaa hiilihydraatteja? Ja ennen kaikkea – miten voit vastata tähän vaiheeseen viisaasti, ilman syyllisyyttä?
Miksi PMS lisää ruokahalua?
Moni nainen huomaa selkeän muutoksen ruokahalussa luteaalivaiheen loppupuolella, muutama päivä ennen kuukautisia. Ruoka maistuu paremmin. Annoskoot kasvavat. Napostelu houkuttelee enemmän. Eikä tämä ole sattumaa.
Luteaalivaiheessa kehon energiankulutus kasvaa hieman. Aineenvaihdunta voi kiihtyä, ja keho tarvitsee oikeasti enemmän energiaa. Tutkimuksissa on havaittu, että osa naisista syö luonnollisesti enemmän juuri ennen kuukautisia – ja tämä on biologisesti perusteltua.
Keho valmistautuu mahdolliseen raskauteen. Vaikka raskautta ei tulisi, hormonaalinen ohjelmointi tapahtuu silti joka kuukausi. Se vaatii energiaa. Jos siis tunnet olevasi nälkäisempi ennen kuukautisia, se ei ole kuviteltua. Se voi olla kehon todellinen tarve. Ongelma ei useinkaan ole lisääntynyt ruokahalu – vaan se, että yritämme vastustaa sitä.
Hiilihydraattien kaipuu – miksi juuri makea?
Yksi yleisimmistä PMS-oireista on makeanhimo. Suklaa, leivonnaiset, karkit – ne kutsuvat voimakkaammin kuin muina aikoina kuukaudessa. Tähänkin on fysiologinen selitys.
Kuten aiemmassa hormonikirjaston osassa käsittelimme, estrogeeni vaikuttaa serotoniiniin, mielialaa säätelevään välittäjäaineeseen. Kun estrogeenitasot laskevat ennen kuukautisia, serotoniinitasot voivat laskea mukana. Hiilihydraatit puolestaan edistävät serotoniinin tuotantoa aivoissa. Toisin sanoen: keho hakee luonnollista tapaa nostaa mielialaa.
Makeanhimo ei siis ole pelkkää mielitekoa. Se voi olla yritys tasapainottaa neurokemiaa. Tämä ei tarkoita, että ainoa ratkaisu on syödä sokeria rajattomasti. Mutta se tarkoittaa, että kehon viestiä ei tarvitse moralisoida. Se yrittää auttaa sinua voimaan paremmin.
PMS ja verensokeri – herkkä tasapaino
Luteaalivaiheessa insuliiniherkkyys voi hieman heikentyä. Tämä tarkoittaa, että verensokeri voi heilahdella herkemmin. Ja kun verensokeri laskee nopeasti, seurauksena voi olla äkillinen nälkä, ärtymys tai pakottava tarve saada nopeasti energiaa.
Jos päiväsi on ollut kiireinen, jos olet syönyt liian vähän tai liian harvoin, PMS-vaihe voi suurentaa vaikutusta. Silloin kyse ei ole hallinnan puutteesta – vaan fysiologiasta.
Moni nainen huomaa, että kun hän syö tasaisesti, riittävästi proteiinia, hyviä rasvoja ja kuituja, PMS-ruoanhimo tasoittuu. Ei siksi, että halu katoaisi kokonaan, vaan siksi, että keho ei ole hälytystilassa. Ruoanhimo ei aina tarkoita, että haluat herkkuja. Se voi tarkoittaa, että verensokerisi kaipaa vakautta.
Suklaanhimo – sattumaa vai viisautta?
On kiinnostavaa, että PMS-aikainen himo kohdistuu usein juuri suklaaseen.
Suklaa sisältää magnesiumia – mineraalia, joka tukee hermoston toimintaa ja lihasten rentoutumista. Monella naisella magnesiumin tarve kasvaa ennen kuukautisia.
Lisäksi tumma suklaa sisältää pieniä määriä aineita, jotka vaikuttavat mielihyvän kokemukseen. Ehkä keho ei siis “sorru” suklaaseen. Ehkä se hakee rauhoittumista ja mielihyvää. Tämä ei tarkoita, että jokainen suklaapalan himo olisi mineraalipuutos. Mutta joskus keho on viisaampi kuin sisäinen kriitikkosi.
Emotionaalinen nälkä vai fyysinen nälkä?
PMS-vaiheessa rajat fyysisen ja emotionaalisen nälän välillä voivat hämärtyä.
Jos olet kuormittunut, pidätellyt tunteita, ollut vahva muiden puolesta, niin PMS voi avata oven herkkyydelle huomata nämä asiat paremmin. Ja silloin ruoka voi tuntua lohdulta. Tämä ei tee sinusta heikkoa, vaan inhimillisen naisen.
Ruoka on yksi varhaisimmista turvan kokemuksista elämässämme. Se yhdistyy hoivaan, lämpöön ja lohdutukseen. Kun hormonit herkistävät mieltä, on luonnollista, että keho etsii turvaa. Sen sijaan että kysyisit “miksi minulla ei ole itsekuria”, voit kysyä: Mitä minä oikeasti tarvitsen juuri nyt? Onko se lepoa? Onko se läheisyyttä? Onko se rauhaa? Onko se lupa olla keskeneräinen?
Joskus vastaus on silti suklaapalan syöminen – ja sekin voi olla täysin ok.
Rajoittaminen pahentaa usein PMS-ruoanhimoa
Yksi yleisimmistä kierteistä on tämä: nainen yrittää syödä “täydellisesti” suurimman osan kuukaudesta. Hän rajoittaa, kontrolloi ja pitää itsensä kurissa. Sitten PMS tulee.
Keho on valmiiksi energiantarpeessa. Mieli on herkempi. Verensokeri heilahtelee. Ja yhtäkkiä kontrolli pettää.
Se ei ole tahdonvoiman romahdus. Se on kehon vastareaktio pitkäaikaiseen rajoittamiseen. Kun keho ei luota siihen, että se saa riittävästi energiaa, se voi aktivoida voimakkaan syömisen tarpeen. Ja PMS-vaihe tekee tästä herkemmän ja voimakkaamman.
Paradoksaalisesti lempeämpi, sallivampi suhde ruokaan voi vähentää ylilyöntejä.
Kun mikään ei ole kiellettyä, mikään ei ole pakottavaa.
PMS ja suolanhimo – mitä keho tasapainottaa?
Kaikki ruoanhimot eivät kohdistu makeaan. Osa naisista kaipaa suolaista, rasvaista tai hiilihydraattipitoista ruokaa. Progesteroni vaikuttaa nestetasapainoon, ja ennen kuukautisia keho voi pidättää nestettä. Samalla elektrolyyttitasapaino voi muuttua.
Suolanhimo voi joskus liittyä tähän – keho hakee tasapainoa.
Myös stressi vaikuttaa. Jos kortisolitasot ovat koholla, keho voi kaivata nopeaa energiaa ja suolaa. Taas kerran: tämä ei ole moraalinen kysymys. Se on biologinen.
Miten tukea kehoa PMS-vaiheessa ilman syyllisyyttä?
Ensimmäinen askel on hyväksyä, että ruokahalu voi muuttua. Se ei tarkoita, että olet epäonnistunut. Se tarkoittaa, että elät syklistä kehoa. Toinen askel on ennakointi.
Jos tiedät, että luteaalivaiheessa nälkä kasvaa, voit lisätä ruokaan hieman enemmän ravintoa jo ennalta. Ehkä lisäät välipalan. Ehkä huolehdit, että aterioissa on riittävästi proteiinia ja rasvaa.
Kolmas askel on lempeys. Jos syöt enemmän kuin suunnittelit, maailma ei kaadu. Yksi ilta ei määritä terveyttäsi. Yksi PMS-vaihe ei määritä arvoasi. Keho ei tarvitse kuritusta. Se tarvitsee yhteistyötä.
Voiko PMS-ruoanhimoa tasapainottaa?
Moni nainen huomaa helpotusta, kun kokonaiskuormitus vähenee. Riittävä uni, tasainen ateriarytmi, stressinhallinta ja hellä liikunta voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaana PMS näyttäytyy.
Myös tietyt ravintotekijät, kuten magnesium, B6-vitamiini ja omega-3-rasvahapot, ovat joidenkin tutkimusten mukaan yhteydessä lievempiin PMS-oireisiin. Mutta tärkeämpää kuin yksittäinen ravintolisä on kokonaisvaltainen suhde itseesi.
Kysymys ei ole siitä, miten saat kehon hiljaiseksi. Kysymys on siitä, miten opit kuuntelemaan sitä ilman pelkoa.
Ruoanhimo ei ole vihollinen – se on viesti
Kun seuraavan kerran tunnet voimakkaan himon ennen kuukautisia, kokeile pysähtyä hetkeksi. Hengitä syvään. Kysy itseltäsi: olenko oikeasti nälkäinen? Olenko väsynyt? Olenko yksinäinen? Olenko kuormittunut? Ja jos vastaus on kyllä – vastaa siihen.
Joskus vastaus on ravitseva ateria, lämmin tee ja aikainen nukkumaanmeno.
Joskus vastaus on itku ja lupa olla tekemättä mitään. Ja joskus vastaus on pala suklaata, nautittuna ilman häpeää. Sinun ei tarvitse olla täydellinen ollaksesi tasapainossa. Sinun tarvitsee vain olla yhteydessä itseesi.
PMS ja ruoanhimo eivät ole merkki heikkoudesta. Ne ovat osa syklistä viisautta. Kun lakkaat taistelemasta kehoasi vastaan, huomaat ehkä, että se ei ole koskaan ollut vihollisesi. Se on ollut liittolaisesi koko ajan.