Moni nainen on kuullut tavalla tai toisella koko elämänsä ajan, ettei kaikkea saa ottaa niin tunteella. Se voi tulla kevyenä vitsinä tai oikeana kunnon kritiikkinä ympärstöltä. Jopa paljonpuhuvana huokauksena, kun itkee liikuttuneena elokuvissa. Tai kun huomauttaa ilmapiirin muuttuvan huoneessa, vaikka kukaan ei ole sanonut mitään.
Jossain kohtaa kuitenkin sitä alkaa uskoa ympärillä olevia, että itsessä on jotain liikaa. Liikaa syviä tunteita, reaktioita, aistimista tai liikaa tarvetta pysähtyä. Mutta mitä jos se kaikki ei olekaan ollut liikaa? Entä jos herkkyys ei ole ongelma tai merkki heikkoudesta, vaan siitä, että olet todella yhteydessä ympäristöön?
Koska herkkä ihminen tuntee elävästi kaiken, reagoi siihen ja aistii voimakkaasti ympäristöään. Herkkyys ei tee sinusta viallista, vaan ihmisen, joka aistii enemmän, tuntee syvemmin ja elää täydemmin.
Herkkyys on hermoston tapa vastaanottaa maailmaa
Moni ajattelee herkkyyden olevan sama asia kuin tunteellisuus. Että herkkä ihminen vain ottaa kaiken itseensä helpommin tai ylireagoi. Mutta oikeasti se on hermoston ominaisuus. Tapa, jolla sisäinen järjestelmä lukee ympäristöä, ihmisiä, energiaa, ääniä, sävyjä, katseita ja pieniä muutoksia, joita moni muu ei välttämättä edes huomaa.
Herkkä aistii pieniä vivahteita ympäristöstään ja huomaa helposti, kun joku on väsynyt, vaikka hymyilisikin. Tai tuntee oman kehonsa jännittyvän jo ennen kuin ymmärtää edes miksi. Herkkyys voi tarkoittaa myös tavallista suurempaa palautumisen tarvetta, koska keho prosessoi enemmän ympärillä tapahtuvaa.
Neuroepätyypillisellä naisella – esimerkiksi ADHD:n, autismin tai AuDHD:n yhteydessä – hermoston herkkyys voi näkyä voimakkaana aistiherkkyytenä, kuormituksen nopeana kertymisenä ja tavallista suurempana palautumisen tarpeena. Silloin herkkyys ei ole vain luonteenpiirre, vaan olennainen osa tapaa, jolla keho ja hermosto vastaanottavat ympäröivää maailmaa.
Herkkyys ei ole heikkous. Se on hienovarainen mittaristo. Ja kun sen alkaa nähdä hermoston viisaana ominaisuutena, lakkaa häpeämästä sitä. Silloin voi alkaa rakentamaan elämää, jossa ei tarvitse kovettua selviytyäkseen.
Aiheeseen liittyvää: Naisen palautuminen – hermoston lempeä vahvistaminen
Herkkyys muuttuu taakaksi silloin, kun se jää ilman mahdollisuutta ilmetä
Herkkyys itsessään ei ole raskasta. Se on neutraalia, jopa kaunista. Mutta raskasta siitä tulee silloin, kun herkkä ihminen elää ympäristössä, jossa hänen herkkyyttään ei ymmärretä. Jos toistuvasti on sanottu, että on liian herkkä, sitä alkaa oppia peittämään todellisen itsensä ja herkkyytensä. Tällöin on ehkä oppinut hymyilemään silloinkin, kun sisällä tekisi mieli itkeä ja olemaan vaatimatta mitään, koska vaatiminen tuntuu vaaralliselta.
Ja silloin herkkyys kääntyy sisäänpäin. Se alkaa näkyä kehossa eri tavoin. Väsymyksenä, johon ei löydy selitystä. Ylivireytenä, joka ei rauhoitu millään. Unena, joka ei ole palauttavaa. Sekä jatkuvana ylikuormituksen tunteena ja jopa voimistuvina PMS -oireina.
Herkkyys ei siis ole ongelma, vaan ympäristön aiheuttama jatkuva turvattomuus. Kun herkkä nainen ymmärtää tämän ja löytää turvan itsestään, on helpompi pysyä omissa rajoissaan ja omassa energiassaan. Silloin herkkyys voi muuttua taakasta voimaksi.
Aiheesta lisää: Naisen väsymys voi olla kehon viesti
Herkkä nainen ei tarvitse kovempaa itsekuria – vaan pehmeämmän tavan elää
Moni herkkä nainen yrittää ratkaista herkkyyden lisäämällä kontrollia. Sitä ajattelee helposti, että jos vain olisi kurinalaisempi, ei väsyisi niin helposti. Tai jos tekisi enemmän, ei olisi niin hauras. Jos vain lopettaisi tuntemisen, elämä olisi helpompaa.
Mutta herkkyys ei tottele kuria. Eikä se parane sillä, että pakottaa itsensä kaiken läpi. Se paranee sillä, että alkaa kuunnella itseään ennen kuin kehon tarvitsee huutaa kuormituksesta.
Herkkä nainen ei tarvitse kovuutta arkeen, vaan palauttavat rutiinit, jotka on tehty hänen hermostolleen. Palautumista tarvitaan jo päivän aikana: taukoja tehtävistä ja kuormittavasta ympäristöstä, hetkiä ilman jatkuvaa kiireen tuntua sekä tilaa, jossa keho saa hengähtää ilman aistikuormaa.
Ja juuri silloin moni herkkä nainen huomaa jotain yllättävää: kun lakkaa kovettamasta itseään, ei tule heikommaksi vaan vahvemmaksi, koska ei enää taistele itseään vastaan.
Lisää aiheesta: Miksi itsekurin lisääminen ei tuo rauhaa naiselle?
Herkkyys ja kuukautiskierto – miksi tunnet enemmän tietyissä kierron vaiheissa
Naisen herkkyys ei ole myöskään tasainen tila. Se aaltoilee. Ja naisen kehossa se aaltoilu liittyy usein kuukautiskiertoon. On päiviä, jolloin on luonnostaan selkeä, energinen ja suuntautunut ulospäin. Ja on päiviä, jolloin tuntee kaiken syvemmin.
Erityisesti luteaalivaiheessa, juuri ennen kuukautisia, moni nainen kokee herkkyyden voimistuvan. Se ei ole ongelma, vaan biologinen viesti, että keho vetäytyy sisäänpäin. Silloin keho pyytää hidastamaan. Ja jos yrittää elää koko kuukauden samalla intensiteetillä, herkkyys muuttuu kuormaksi. Mutta kun alkaa elämään kierron rytmissä, herkkyys alkaa tuntua luonnolliselta.
Sillä nainen on syklinen, ei epävakaa. Ja kun lakkaa vaatimasta itseltään lineaarisuutta, ei enää tarvitse hävetä sitä, että tuntee syvemmin joinain päivinä. Se on sinun kehosi tapa ohjata sinua takaisin oikeaan tahtiin.
Aiheesta syvemmin: Kiertotietoisuus käytännössä – askel askeleelta kohti elämää kehon rytmissä
Herkkyys on intuitiota, joka toimii kehossa ennen kuin mieli ehtii mukaan
Yksi herkkyyden suurimmista lahjoista on se, että se on sisäistä tietoa. Herkkä nainen usein vain ”tietää” asioita ennen kuin osaa selittää niitä. Silloin tietää, että jokin tilanne ei ole turvallinen, vaikka kaikki näyttäisi ulospäin hyvältä. Ja tietää, ettei jokin ihminen ole rehellinen, vaikka sanat olisivatkin kauniita.
Herkkä nainen tietää myös, milloin keho tarvitsee lepoa, vaikka kalenteri sanoo muuta. Tämä tieto ei tule mielestä vaan kehosta. Jos on tottunut sivuuttamaan kehollisen viisautensa, saattaa alkaa epäillä itseään. Mutta kun siihen alkaa luottaa, huomaa herkkyyden olevan kuin sisäinen kompassi. Se ei vie pois elämästä vaan lähemmäs totuutta.
Lisää aiheesta: Mitä tapahtuu, kun alat luottamaan kehoosi?
Herkkyys voi näyttäytyä muille haurautena, mutta oikeasti sen näyttäminen on rohkeutta
Herkkyyden näyttäminen vaatii rohkeutta, koska se tarkoittaa, että ei sulje itseään millään tavalla. Moni ihminen selviää elämästä sulkemalla tunteet, kovettamalla sydämen, olemalla “järkevä”. Se voi toimia kyllä hetken, mutta se vie samalla elämästä maun. Herkkä nainen ei välttämättä pysty siihen. Ja se on siunaus, vaikka se onkin joskus raskasta. Koska se tarkoittaa, että ei ole kuollut sisältä.
Herkkänä liikuttuu ja rakastaa syvästi. Silloin välittää, aistii ja kokee paljon ympärillä olevaa. Herkkyys tekee sinusta todella elävän, ja elävä nainen on aina voimakas. Koska hän on auki elämälle.
Aiheeseen vahvasti liittyvää: Syklinen mieliala – miksi tunteet vaihtelevat kierron mukaan?
Herkkyys tarvitsee rajoja – koska olet arvokas
Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on se, että herkkä ihminen tarvitsee “paksumman nahan”. Todellisuudessa näin ei ole. Herkkä nainen tarvitsee paremmat rajat. Eivätkä rajat tarkoita tunnemuurejaaja. Vaan sitä, että tietää missä itse loppuu ja ympäröivä maailma alkaa.
Kun on rajat, herkkyys ei huku muiden tunteisiin, eikä muutu ylivastuuksi. Silloin herkkyys pysyy lahjana, joka se todellisuudessa on. Rajat voivat olla pieniä valintoja: että ei vastaa viesteihin heti, eikä täytä kaikkia hiljaisuuksia tai ei lähde jokaiseen tilanteeseen, joka imee voimat tyhjäksi.
Rajat ovat naisen tapa suojella omaa energiaansa, jotta oma energia ja säteily eivät huku jatkuvaan kuormitukseen.
Aiheesta syvemmin: Kun alat asettamaan rajoja – miksi se tuntuu aluksi pahalta?
Herkkyyden kanssa elämästä voi tulla todenmukaisempaa
Moni pelkää, että jos kuuntelee herkkyyttään, ei enää pärjää maailmassa. Herkkyyden kuunteleminen ei kuitenkaan vie pois oikeasta ja aidosta elämästä. Se auttaa näkemään sen, mikä ei ole koskaan ollut itseä varten. Silloin alkaa tehdä vähemmän asioita, jotka eivät tunnu oikeilta, ja valita ympärilleen ihmisiä, joiden seurassa hermosto rauhoittuu.
Ja vasta silloin voi alkaa rakentamaan arkea, jossa ei ole koko ajan ylivireä. Ja vaikka se voi näyttää ulospäin pienemmältä, se tuntuu sisältä varmasti suuremmalta. Koska se vihdoin tuntuu hyvältä elämältä.
Aiheeseen liittyvää: Kun keho sanoo ei – miten tunnistat ylikuormituksen ajoissa?
Herkkyys on kutsu palata itseesi – ja se on naisen suurin voima
Lopulta herkkyys kutsuu sinua takaisin siihen, mikä on totta: pois suorittamisesta ja takaisin kuulemaan kehoasi. Se kutsuu pehmeyteen, joka ei ole millään tavalla heikkoutta vaan syvää viisautta. Kun vastaat tähän kutsuun, huomaat, ettet ehkä olekaan liian herkkä. Olet vain elänyt liian pitkään ympäristössä, jossa herkkyyttä ei ole ymmärretty, osattu kunnioittaa tai sille ei ole ollut tilaa.
Mutta nyt sinä voit alkaa kunnioittamaan sitä itse. Ja siitä syntyy se säteily, jota ei voi kukaan pakottaa. Sillä naisen sisäinen säteily syntyy, kun lakkaa häpeämästä eläväistä ja aaltoilevaa olemustaan.
Haluatko syventää yhteyttä itseesi? Jokainen askel vie lähemmäs omaa voimaa ja sisäistä säteilyä. Jatka Jumalatar-polulla:
Edellinen askel: Mitä tapahtuu, kun nainen lopettaa jatkuvan itsensä tarkkailemisen?
Seuraava askel: Alitajuiset uskomukset – mitä jos kaikki ajatuksesi eivät olekaan omiasi?
Kaikki askeleet löydät täältä: Jumalatar-polku