Työelämässä vahvuus on pitkään näyttänyt tietynlaiselta. Tehokkuudelta, nopeudelta, paineensietokyvyltä ja kyvyltä jatkaa silloinkin, kun omat voimavarat alkavat huveta. Hyvä työntekijä venyy tarvittaessa, pitää tunteensa kurissa, kestää kiirettä ja näyttää ulospäin siltä, että kaikki on hallinnassa. Menestyvä ihminen tietää, mitä haluaa, eikä ainakaan vaikuta liian herkältä.
Moni nainen on oppinut tämän tyylin erinomaisesti. Hän osaa suorittaa, kantaa vastuuta, ennakoida muiden tarpeita ja selvitä tilanteista, joissa olisi ehkä jo kauan sitten pitänyt pysähtyä. Hän voi olla työssään todella hyvä – ja samalla käyttää valtavan määrän energiaa siihen, että yrittää olla työelämässä jotain muuta kuin mitä luonnostaan on.
Mutta mitä tapahtuu, kun nainen on alkanut löytää takaisin omaan voimaansa? Kun tunnistaa rajansa, kuulee kehonsa viestejä, ymmärtää oman rytminsä eikä enää ajattele herkkyytensä olevan ominaisuus, josta pitäisi päästä eroon? Silloin myös käsitys menestymisestä voi alkaa muuttua.
Ehkä vahvuutta ei olekaan se, kuinka paljon pystyt kestämään. Ehkä ammattitaito ei tarkoita kykyä sivuuttaa omaa kehoa. Eikä johtajuus, kunnianhimo tai määrätietoisuus vaadi sitä, että nainen rakentaa ympärilleen panssarin.
Oma voima voi näyttää aivan toisenlaiselta. Se voi olla rauhallista varmuutta omasta osaamisesta. Kykyä sanoa ei ilman pitkää selittelyä. Rohkeutta tuoda oma näkemys esiin, vaikka muut ajattelisivat toisin. Herkkyyttä huomata huoneessa jotain, mitä kukaan muu ei vielä ole huomannut. Kykyä johtaa ihmisiä niin, että he uskaltavat olla parhaimmillaan. Tai viisautta tunnistaa, milloin on aika toimia – ja milloin tarvitaan hetki ajatella.
Sinun ei tarvitse muuttua kovemmaksi ollaksesi vahva työelämässä. Ehkä seuraava askel onkin huomata, kuinka paljon sellaista voimaa sinussa jo on, jota olet tähän asti yrittänyt piilottaa.
Naisen voima ei ole vastakohta kunnianhimolle
Pehmeydestä puhuttaessa syntyy helposti mielikuva, että vaihtoehtoja olisi vain kaksi. Joko nainen tavoittelee, suorittaa, rakentaa uraa ja menestyy – tai hän valitsee rauhallisemman elämän, kuuntelee itseään ja lakkaa tavoittelemasta niin paljon.
Mutta miksi nämä asiat pitäisi asettaa vastakkain? Nainen saa olla kunnianhimoinen. Saa haluta vastuuta, vaikutusvaltaa ja menestystä. Saa rakentaa yrityksen, tavoitella johtavaa asemaa jaunelmiaan, pyytää parempaa palkkaa tai haluta tulla todella hyväksi siinä, mitä tekee. Ja ennen kaikkea, saa nauttia saavutuksistaan ja olla ylpeä osaamisestaan.
Oman voiman löytäminen ei tarkoita sitä, että lakkaisi haluamasta asioita, vaan alkaa kyseenalaistamaan, miksi niitä oikein haluaa. On eri asia tavoitella menestystä siksi, että jokainen saavutus todistaisi sinun olevan tarpeeksi hyvä, kuin rakentaa jotakin siksi, että sinulla on kykyjä, ajatuksia ja intohimoa, jotka haluat tuoda maailmaan.
Ulospäin nämä kaksi kunnianhimoista tapaa voivat näyttää aivan samanlaisilta. Molemmissa tehdään paljon, tavoitellaan korkealle ja suhtaudutaan työhön intohimoisesti. Sisäinen kokemus on kuitenkin täysin erilainen. Toisessa juostaan jatkuvasti kohti seuraavaa saavutusta, jotta saisi hetken tuntea olevansa riittävä. Toisessa tavassa tiedetään olevan arvokas jo ennen ensimmäistäkään saavutusta. Ja juuri siksi voi tavoitella suuriakin asioita ilman, että koko ihmisarvo riippuu niiden saavuttamisesta.
Ehkä kaikkein kiinnostavin muutos tapahtuukin silloin, kun nainen ei enää käytä voimaansa todistaakseen olevansa voimakas. Silloin voi suunnata saman energian siihen, mitä oikeasti haluaa rakentaa, oppia, luoda ja muuttaa. Kunnianhimo ei silloin katoa, vaan sen alkuperä muuttuu.
Työelämä palkitsee helposti suorittajaa – ainakin hetken
Tunnollinen, vastuullinen ja muita huomioiva nainen on monessa työyhteisössä korvaamaton. Hän huomaa tehtävän, jota kukaan muu ei ole ottanut hoitaakseen. Hän muistaa yksityiskohdat, pitää kokonaisuuden kasassa ja auttaa työkaveria, vaikka oma työpöytä olisi jo täynnä. Kun tulee kiire, hänestä tiedetään, että kyllä hän hoitaa. Ja usein hän hoitaakin.
Juuri tässä piilee yksi työelämän suorittamisen hankalimmista puolista: se toimii pitkään todella hyvin. Kun venyt, saatat saada kiitosta. Kun otat lisää vastuuta, sinua pidetään luotettavana. Kun olet aina tavoitettavissa, vaikutat sitoutuneelta. Ja kun pystyt kannattelemaan muitakin oman työsi lisäksi, sinusta voi tulla ihminen, jonka varaan työyhteisössä aletaan huomaamatta rakentamaan yhä enemmän.
Silloin rajan vetäminen ei tunnukaan enää vain rajan vetämiseltä. Se voi tuntua siltä kuin lakkaisi olemasta se hyvä, tunnollinen ja luotettava työntekijä, jollaisena on oppinut itsensä tuntemaan. Mutta luotettavuus ja rajattomuus eivät ole sama asia. Todellinen ammattitaito ei vaadi sitä, että antaa työelämälle kaiken energiansa. Eikä arvo työntekijänä kasva jokaisesta taakasta, jonka pystyy vielä nostamaan harteilleen.
Kun nainen alkaa tuntea omat rajansa, hänen tapansa tehdä työtä voi muuttua. Hän ei tee silloin vähemmän merkityksellistä työtä – vaan päinvastoin. Kun energiaa ei enää kulu jatkuvaan paikkaamiseen, miellyttämiseen ja kaikkeen reagoimiseen, sitä vapautuu ajatteluun, luovuuteen, keskittymiseen ja siihen työhön, jossa todellinen osaaminen pääsee näkyviin.
Ja silloin suurin ammatillinen arvo ja vahvuus alkavat vasta loistamaan.
👑 Aiheeseen vahvasti liittyvää: Mitä tapahtuu, kun nainen lopettaa jatkuvan suorittamisen
Herkkyys voi olla yksi suurimmista ammatillisista vahvuuksistasi
Herkkyys nähdään työelämässä edelleen helposti ominaisuutena, jota täytyy oppia hallitsemaan. Herkkä ihminen kuormittuu ehkä helpommin melusta, jatkuvista keskeytyksistä, kiireestä tai ristiriitaisesta ilmapiiristä. Hän saattaa tarvita enemmän palautumista ja huomata kehossaan nopeasti, jos työympäristö käy liian kuormittavaksi.
Mutta tämä on vain toinen puoli herkkyydestä. Sama hermosto, joka huomaa kuormituksen herkästi, voi huomata myös valtavan määrän muuta. Pieniä muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. Tunnelman työryhmässä. Yksityiskohtia, jotka toiselta jäävät huomaamatta. Epäjohdonmukaisuuksia, mahdollisuuksia, sävyjä ja asioiden välisiä yhteyksiä.
Herkkä nainen saattaa huomata jo varhain, ettei jokin suunnitelma tule toimimaan käytännössä. Hän voi aistia asiakkaan todellisen tarpeen sen takaa, mitä tämä osaa sanoittaa. Hän saattaa nähdä työtoverissa potentiaalia, jota tämä ei vielä itse tunnista, tai huomata ilmapiirin kiristyvän ennen kuin siitä syntyy näkyvä ristiriita.
Herkkyys voi näkyä empatiakykynä, luovuutena, tarkkana havainnointina, intuitiivisena ongelmanratkaisuna ja kykynä nähdä kokonaisuuksia. Se voi tehdä ihmisestä taitavan kuuntelijan, johtajan, suunnittelijan, hoivaajan, neuvottelijan, yrittäjän, asiantuntijan tai luovan työn tekijän. Ja kaikki nämä ovat työelämässä arvokkaita ominaisuuksia.
Ongelma ei siis välttämättä ole herkkyys, vaan ympäristö, jossa herkän ihmisen odotetaan käyttävän herkkyytensä tuomia kykyjä – mutta samalla toimivan kuin hänellä ei olisi herkkää hermostoa lainkaan. Siinä on valtava ristiriita.
Emme voi pyytää ihmiseltä syvää empatiaa ja sitten pitää palautumisen tarvetta heikkoutena. Emme voi myöskään arvostaa luovuutta mutta rakentaa työpäivää, jossa ei ole hetkeäkään tilaa ajatella luovasti. Emmekä voi hyötyä ihmisen kyvystä havaita ympärillään enemmän ja samalla ihmetellä, miksi jatkuva ärsyketulva myös kuormittaa häntä enemmän.
Ehkä herkän naisen ei tarvitsekaan opetella olemaan vähemmän herkkä pärjätäkseen työelämässä, vaan meidän pitäisi oppia myös työelämässä käyttämään herkkyyttä viisaammin.
👑 Aiheeseen vahvasti liittyvää: Herkkyys on oikeasti naisen supervoima – ja kuinka opit suojaamaan sitä
Syklisyys ei tee naisesta epäluotettavaa
Myös syklisyydestä puhuttaessa törmätään helposti vanhaan ajatukseen: jos energia, keskittymiskyky tai sosiaalisuuden tarve vaihtelevat, nainen olisi jotenkin vähemmän tasainen tai luotettava työntekijä. Mutta ihmiskeho ei muutenkaan toimi samalla teholla päivästä toiseen myöskään miehillä.
Meihin vaikuttavat uni, palautuminen, stressi, elämäntilanne, vuorokaudenaika, ravitsemus ja lukemattomat muut tekijät. Kuukautiskierto on yksi mahdollinen osa tätä kokonaisuutta – eikä sen huomioiminen tarkoita, että koko elämä pitäisi rakentaa kalenteriin merkittyjen kiertopäivien ympärille.
Sillä tarkoitetaan paljon yksinkertaisempaa asiaa: kun oppii tunnistamaan oman kehonsa toistuvia rytmejä ja hyödyntämään niitä silloin, kun se on mahdollista, voi huomata tiettyinä aikoina olevansa luonnostaan ulospäinsuuntautuneempi, idearikkaampi tai energisempi. Tällöin voi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää niitä päiviä esimerkiksi palavereihin, uuden suunnitteluun tai näkyvämpään työhön, jolloin myös saa enemmän ja tehokkaammin juuri näitä töitä tehtyä.
Ja kun taas toisina kierron päivinä kaipaa enemmän rauhaa ja keskittymistä, saattaa syntyä erinomaista syvää työskentelyä, analysointia, viimeistelyä tai asioiden arviointia.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että nainen voisi aina valita työtehtävänsä kiertonsa mukaan. Suurimmalla osalla meistä työelämä ei jousta niin täydellisesti – eikä sen tarvitsekaan, jotta oman rytmin tuntemisesta olisi hyötyä. Tällöin voi käyttää muita omaa kehoa tukevia apuja, jotta työ sujuisi kevyemmin.
Jos ei voi siirtää tärkeää palaveria, voi ehkä jättää sen ympärille hieman enemmän tilaa ajatella ja suunnitella. Jos tietää jonkin vaiheen olevan sinulle kuormittavampi, voi kiinnittää enemmän huomiota uneen ja palautumiseen. Jos taas huomaa oman energian olevan korkealla, voi käyttää sitä hyväkseen sen sijaan, että yrittäisi säästellä itseään jonkin kuvitteellisen tasaisuuden vuoksi.
Oman syklisyyden tunteminen ei siis tarkoita, että keho alkaisi määrätä elämää.
Se tarkoittaa, ettei tarvitse jatkuvasti työskennellä sitä vastaan. Ja ehkä juuri tässä on yksi tulevaisuuden työelämän kiinnostavimmista ajatuksista: tehokkuutta ei tarvitse rakentaa sen varaan, että ihmisen pitää olla kone, vaan tehokkuus saa näyttää eri päivinä ja eri työtehtävissä erilaiselta.
🌿 Aiheesta syvemmin: Naisen työsykli ja voimaantuminen – näin työskentelet kehoasi kuunnellen ilman uupumista
Rajat tekevät sinusta paremman ammattilaisen – eivät hankalampaa
Jos nainen on pitkään ollut työelämässä se, joka joustaa, rajojen asettaminen voi tuntua lähes kapinalliselta.
En jää tänään ylitöihin. En pysty ottamaan tätä tehtävää nykyisten töideni lisäksi. Tarvitsen tähän enemmän aikaa. Tämä ei kuulu minun vastuulleni. Haluan, että työpanokseni myös huomioidaan asianmukaisesti.
Lauseet ovat yksinkertaisia, mutta niiden sanominen voi olla yllättävän vaikeaa, jos oma arvo on pitkään kietoutunut siihen, kuinka hyödyllinen on muille. Rajojen löytyessä tapahtuu kuitenkin jotakin olennaista. Nainen alkaa erottamaan toisistaan ammattimaisuuden ja itsensä uhraamisen.
Hyvä työntekijä voi olla joustava olematta rajaton. Hän voi auttaa muita ilman, että hänestä tulee automaattisesti kaikkien ylimääräisten tehtävien vastaanottaja. Hän voi olla lämmin, yhteistyökykyinen ja empaattinen ja silti sanoa, kun jokin ei ole kohtuullista.
Ja joskus rajan asettaminen on myös ammatillista vastuullisuutta. Jos työmäärä on mahdoton, siitä vaikeneminen ei tee tilanteesta kestävää. Jos yksi ihminen paikkaa jatkuvasti liian vähäisiä resursseja venymällä itse, ongelma voi pysyä pitkään näkymättömänä juuri siksi, että joku suostuu maksamaan siitä omalla jaksamisellaan.
Kun nainen tietää arvonsa, hän ei enää mittaa hyvyyttään sillä, kuinka paljon itsestään pystyy antamaan pois. Silloin alkaa kysymään myös: Mitä minä tarvitsen voidakseni tehdä työni hyvin? Ja se on aivan eri kysymys kuin: Kuinka paljon vielä pystyn kestämään?
Ja juuri tämä on yksi oman voiman näkyvimmistä merkeistä työelämässä.
Et enää yritä todistaa olevasi korvaamaton venymällä loputtomasti. Sillä tiedät arvosi myös silloin, kun sanot ei.
💞 Aiheeseen liittyvää: Kun alat asettamaan rajoja – miksi se tuntuu aluksi pahalta
Sinun ei tarvitse ansaita paikkaasi olemalla helppo
Työelämässä miellyttäminen voi näyttää hyvin erilaiselta kuin läheisissä ihmissuhteissa. Se ei välttämättä näy jatkuvana myöntymisenä tai ilmiselvänä tarpeena tulla kaikkien rakastamaksi. Se voi piiloutua ammattimaisuuden, tunnollisuuden ja yhteistyökyvyn taakse niin hyvin, ettei sitä itse edes huomaa.
Tällöin sitä oppii tekemään itsestään mahdollisimman helpon työkaverin tai työntekijän, koska ei halua vaikuttaa hankalalta, vaativalta tai liian kunnianhimoiselta. Niinpä vain odottaa, että joku huomaisi oman työpanoksen, tarjoaisi lisää vastuuta tai ymmärtäisi, että oma osaaminen ansaitsisi myös paremman korvauksen.
Tämä saattaa ilmetä vaivihkaisena itsensä vähättelynä “tämä on varmaan ihan tyhmä ajatus, mutta…” vaikka oikeasti olisi miettinyt asiaa pitkäänkin. Ehkä antaa jonkun toisen puhua loppuun, mutta oma puheenvuoro jää lopulta käyttämättä. Tai tekee suuren osan työstä taustalla ja huomaa myöhemmin jonkun toisen kertovan yhteisestä onnistumisesta kuin se olisi syntynyt lähes itsestään. Mutta työelämässä ei yleensä huomata hiljaista taustalla toimivaa osaamista automaattisesti.
Omaan voimaan kasvaminen voi siksi tarkoittaa työelämässä sitä, että alkaa itse antamaan osaamiselleen sen arvon, jota on odottanut muiden sille antavan. Uskaltaa sanoa minä tein tämän ja kertoo ideansa ennen kuin se edes on täydellinen. Uskaltaa hakea tehtävää, vaikka ei täyttäisi jokaista mahdollista vaatimusta. Uskaltaa pyytää palkkaa, joka vastaa omaa vastuuta ja osaamista. Eikä enää automaattisesti työnnä itseään taka-alalle, jotta muille jäisi enemmän tilaa.
Oman voiman käyttäminen ei tarkoita muiden yli kävelemistä. Voi hyvin nostaa esiin oman työnsä ja silti samalla antaa tunnustusta muiden työstä. Voi myös neuvotella omasta asemasta vähättelemättä ketään muuta. Ja voi olla ylpeä saavutuksistaan ilman, että kuvittelee niiden tekevän sinusta muita parempaa. Oman osaamisen tunnistaminen ei ole ylimielisyyttä. Se on tervettä tietoisuutta siitä, mitä osaa, mitä tuo mukanaan pöytään ja minkälaisen arvon oma työpanos voi luoda.
Ja ehkä yksi suurimmista muutoksista tapahtuu, kun ei enää odota lupaa ottaa ammatillisesti omaa tilaa. Silloin ei tarvitse muuttua äänekkäimmäksi ihmiseksi huoneessa tai osata myydä itseään tavalla, joka tuntuu vieraalta. Eikä tarvitse tehdä itsestään pienempää, jotta muut tuntisivat olonsa paremmiksi. Saa olla lämmin ja helposti lähestyttävä – olematta helposti ohitettava.
Pehmeä johtajuus ei tarkoita heikkoa johtajuutta
Johtajuudesta puhuttaessa mieleen tulee helposti korkea asema organisaatiossa tai oma tiimi. Mutta työelämässä vaikutamme muihin jo paljon aikaisemmassakin vaiheessa organisaatiota.
Johtajuutta voi olla tapa, jolla toimii vaikeassa tilanteessa. Se, että uskaltaa sanoa ääneen asian, jonka kaikki muutkin ovat huomanneet mutta jota kukaan ei sano. Se voi olla uuden työntekijän ottamista mukaan joukkoon, rauhallisuuden säilyttämistä paineen keskellä tai kykyä saada ihmiset tuntemaan, että heidän ajatuksiaan todella kuunnellaan. Juuri tässä herkkyydestä ja empatiasta voi tulla valtava vahvuus.
Hyvä johtaminen ei ole vain päätösten tekemistä. Se on myös ihmisten ymmärtämistä. Kykyä huomata, kuka tarvitsee enemmän vastuuta päästäkseen kasvamaan ja kuka alkaa olla kuormituksensa äärirajoilla. Kykyä kuunnella erilaisia näkökulmia ilman, että oma auktoriteetti tuntuu olevan uhattuna. Ja kykyä luoda ympärille ilmapiiri, jossa ihmiset uskaltavat kertoa myös virheistä ja ongelmista ennen kuin niistä kasvaa suurempia.
Pehmeys ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päätöksiä tehtäisi. Empaattinen ihminen voi joutua sanomaan ei. Johtaja voi ymmärtää työntekijän näkökulman ja silti olla hänen kanssaan eri mieltä. Hän voi joutua antamaan vaikeaa palautetta, puuttumaan epäasialliseen käytökseen tai tekemään päätöksen, josta kaikki eivät pidä.
Ero on siinä, tarvitseeko hänen kovettua voidakseen tehdä sen. Voimaa voi olla myös rauhallisuus, selkeys ja johdonmukaisuus. Se, ettei toista tarvitse nöyryyttää saadakseen oman viestinsä kuuluviin. Eikä omaa asemaa tarvitse jatkuvasti todistaa, jos tietää itse, missä seisoo. Kovuus tarvitsee usein panssarin. Sisäinen voima ei tarvitse.
Ja ehkä juuri tällaiselle johtajuudelle työelämä tarvitsee enemmän tilaa. Johtajuudelle, jossa tuloksia ja ihmisiä ei aseteta automaattisesti vastakkain. Jossa tavoitteita voidaan ottaa vakavasti ja samalla ymmärtää, että niiden takana työskentelevät ihmiset eivät ole koneita. Eikä tämä koske vain esihenkilöitä.
Voit tuoda tällaista johtajuutta työyhteisöön missä tahansa roolissa. Tavassa, jolla kohtaat ihmiset. Tavassa, jolla kannat vastuuta omasta osuudestasi, mutta et tee kaikkea muiden puolesta. Tavassa, jolla uskallat käyttää ääntäsi silloin, kun sillä on merkitystä.
Joskus johtajuuden ensimmäinen askel ei olekaan se, että muut alkavat seurata sinua. Se on se, että sinä lakkaat jatkuvasti seuraamasta muita itsesi kustannuksella.
Sinun ei tarvitse työskennellä samalla tavalla kuin kaikki muut
Työelämässä puhutaan paljon tehokkuudesta, mutta yllättävän vähän siitä, kuinka eri tavoin ihmiset pääsevät parhaaseen työskentelytilaansa. Yksi ajattelee parhaiten keskustelemalla. Toinen tarvitsee ensin hiljaisuutta. Yksi saa energiaa ihmisistä ja yhteisistä ideointihetkistä, kun taas toinen pystyy luomaan parhaat ajatuksensa vasta silloin, kun ympärillä ei ole jatkuvia keskeytyksiä. Joku vaihtaa tehtävästä toiseen luontevasti, toiselle jokainen keskeytys katkaisee keskittymisen pitkäksi aikaa.
Mikään näistä ei yksin kerro siitä, kuka on hyvä työntekijä. Silti työelämä on usein rakennettu melko kapean ihanteen ympärille: pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa, vaihtaa nopeasti tehtävästä toiseen, osallistua, reagoida, kommunikoida ja näyttää ulospäin aktiiviselta.
Erityisesti herkälle ihmiselle juuri tällainen ympäristö voi kuluttaa valtavan määrän kapasiteettia, joka voisi toisenlaisissa olosuhteissa muuttua syväksi keskittymiseksi, luovuudeksi ja tarkaksi työksi. Siksi oman toimintatavan on myös ammatillista itsetuntemusta.
Ehkä tiedät tekeväsi parhaat ajatustyösi silloin, kun saat pari tuntia ilman keskeytyksiä. Ehkä tarvitset palaverin jälkeen hetken rauhaa ennen seuraavaa tehtävää tai avoin työtila vie enemmän energiaa kuin itse työ. Tai ehkä huomaat, että työpäivissä on tiettyjä hetkiä, jolloin ideasi virtaavat kaikkein helpoimmin.
Kun tähän vielä yhdistyy oman syklisyyden tunteminen, alkaa nähdä työkykynsä paljon vivahteikkaammin. Silloin ei tarvitse odottaa itseltään täsmälleen samanlaista energiaa joka päivä voidakseen olla luotettava ja osaava. Voi sen sijaan oppia tunnistamaan, milloin mikäkin puoli on vahvimmillaan – ja hyödyntää sitä silloin, kun työ antaa siihen mahdollisuuden.
Kaikkea työelämässä ei tietenkään voi järjestää oman rytmin mukaan. Työvuorot alkavat tiettyyn aikaan, asiakkaat tarvitsevat palvelua, kokouksia ei aina voi siirtää ja joskus tehtävä täytyy yksinkertaisesti tehdä riippumatta siitä, millainen päivä itsellä on.
Oman itsensä tunteminen ei tarkoita täydellisten olosuhteiden vaatimista.
Se tarkoittaa sitä, että lakkaa pitämästä omaa tapaa toimia automaattisesti vääränä vain siksi, että se poikkeaa jonkun toisen tavasta.
Ja kun tunnet oman työskentelytapasi, voit joskus tehdä yllättävän pieniä muutoksia: suojata keskittymisaikaa, vähentää turhia keskeytyksiä, jättää palautumiselle tilaa tai ajoittaa vaativia tehtäviä silloin, kun kapasiteettisi on parhaimmillaan.
Ammattitaito ei tarkoita kykyä toimia jatkuvasti itseä vastaan. Joskus kaikkein viisainta tehokkuutta on oppia työskentelemään oman sisäsyntyisen rakenteensa kanssa – eikä käyttää puolta energiastaan sen päihittämiseen.
💞 Aiheeseen liittyvää: Itsensä hyväksyminen – kun et enää pienennä itseäsi muiden vuoksi
Kun tunnet arvosi, työ ei enää määritä arvoasi
Työ voi olla valtavan merkityksellinen osa elämää. Se voi antaa mahdollisuuden käyttää omia kykyjä, oppia uutta, vaikuttaa maailmaan ja rakentaa jotakin, josta voi olla aidosti ylpeä. Työstä saa nauttia. Menestyksestä saa innostua. Omasta ammattitaidosta saa olla ylpeä.
Mutta työ ei ole sama asia kuin arvo ihmisenä. Näiden kahden erottaminen toisistaan voi olla yllättävän vaikeaa, etenkin jos on saanut paljon hyväksyntää juuri siitä, mitä osaa tehdä. Kun on kehuttu tunnolliseksi, lahjakkaaksi tai aikaansaavaksi ja on ollut se, joka pärjää. Silloin onnistuminen tuntuu hyvältä – mutta epäonnistuminen voi tuntua paljon suuremmalta kuin yksittäiseltä virheeltä. Se voi tuntua siltä kuin olisi henkilökohtaisella tasolla epäonnistunut.
Kun oma arvo ei enää lepää kokonaan suoritusten varassa, myös suhde työhön voi vähitellen muuttua. Virhe voi olla virhe ilman, että siitä tulee todiste riittämättömyydestä. Palautetta voi kuunnella ilman, että jokainen korjaava sana osuu suoraan ihmisarvoon. Ja onnistumisesta voi iloita ilman, että seuraava saavutus täytyy saada mahdollisimman nopeasti uudestaan todistamaan, että on tarpeeksi hyvä. Kunnianhimo ei kuitenkaan, vaan päinvastoin voi vapautua oikealla tavalla.
Kun kaikkea ei tarvitse tehdä oman arvon todistamiseksi, energiaa jää uteliaisuudelle, luovuudelle ja rohkeudelle kokeilla. Voi ottaa riskin, vaikka ei tiedä onnistuvansa. Voi opetella jotakin, missä ei vielä ole hyvä ja voi helposti myöntää, ettei tiedä, ilman että se horjuttaa millään tavalla käsitystä omasta osaamisesta.
Ja voi myös menestyä ilman, että täytyy jatkuvasti kysyä, milloin on saavuttanut tarpeeksi.
Omaan voimaansa kasvaneelle naiselle työ voi olla tärkeää, mutta sen ei tarvitse olla koko hänen identiteettinsä. Hän on olemassa myös silloin, kun ei tuota, saavuta, auta tai suorita mitään.
Sinun arvosi ei nouse onnistumisten mukana eikä laske epäonnistumisten myötä.
Kun tämän alkaa todella ymmärtämään, työssä voi tapahtua jotain paradoksaalista: sinun ei tarvitse välittää työstäsi vähemmän, vaan saatat viimein uskaltaa tehdä sitä vapautuneemmin.
Sinä saat rakentaa oman tapasi tehdä työtä
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa rakentaa hyvää työelämää. Yhdelle merkityksellinen ura tarkoittaa etenemistä ja suurempaa vastuuta. Toinen löytää paikkansa asiantuntijana eikä halua koskaan johtaa ketään. Kolmas haluaa tehdä vähemmän työtunteja ja jättää enemmän energiaa muulle elämälle. Joku kaipaa vakautta ja tuttua työyhteisöä, toinen vapautta, vaihtelua tai yrittäjyyttä.
Mikään näistä ei tee naisesta enemmän tai vähemmän kunnianhimoista. Yksi oman voiman löytymisen tärkeimmistä seurauksista on se, että lakkaa rakentamasta elämäänsä sen mukaan, miltä menestyksen pitäisi näyttää muiden silmissä.
Kaikki eivät halua kiivetä korkeammalle. Joku haluaa mennä syvemmälle. Joku ansaita enemmän, kun taas toinen haluaa enemmän aikaa. Joku haluaa tehdä työtä, jolla on suuri vaikutus. Ja toinen haluaa työn, jonka voi hyvillä mielin jättää työpaikalle päivän päättyessä. Joskus myös sama nainen haluaa eri elämänvaiheissa näistä aivan eri asioita.
Sinun ei tarvitse tietää yhtä lopullista vastausta. Oman näköinen työelämä voi muuttua mukanasi. Juuri siksi oman kehon, herkkyyden, rajojen ja arvojen tunteminen on niin merkityksellistä. Ne eivät anna sinulle valmista urasuunnitelmaa. Ne auttavat huomaamaan, millainen elämä tukee sitä ihmistä, joka olet nyt.
Silloin työelämää ei tarvitse rakentaa vain ajatuksen ympärille: Missä voisin menestyä? Voit kysyä itseltäsi myös: Missä pääsen käyttämään sitä, missä olen hyvä? Millaisessa ympäristössä pystyn voimaan hyvin? Mitä haluan työni mahdollistavan muussa elämässäni? Ja millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa samalla, kun rakennan uraani?
Joskus vastaukset johtavat muutoksiin. Joskus ne vahvistavat, että olet jo oikeassa paikassa. Eikä oman voiman tarvitse tarkoittaa työpaikan vaihtamista, yrittäjäksi ryhtymistä tai minkään suuren mullistamista. Se voi tarkoittaa myös sitä, että alat tehdä nykyistä työtäsi enemmän omana itsenäsi.
Sinun ei tarvitse rakentaa työelämää, joka näyttää vaikuttavalta muiden silmissä. Saat rakentaa sellaisen, jossa pystyt sekä käyttämään voimiasi että säilyttämään ne.
👑 Aiheeseen liittyvää: Sisäinen säteily – miksi se ei synny tekemällä enemmän
Sinun ei tarvitse muuttua kovemmaksi päästäksesi pitkälle
Ehkä olet joskus ajatellut, että pärjätäksesi työelämässä sinun pitäisi oppia olemaan vähän vähemmän herkkä. Ottamaan asiat vähemmän syvästi. Jaksamaan enemmän hälyä, kiirettä ja painetta. Olemaan itsevarmempi, nopeampi, äänekkäämpi tai yksinkertaisesti paksunahkaisempi.
Mutta entä jos ei tarvitsekaan olla vähemmän herkkä voidakseen tulla enemmän siksi, mihin oikeasti pystyy? Herkkyys voi auttaa näkemään laajemmin. Empatia voi auttaa johtamaan. Intuitio voi nostaa esiin asioita, joita pelkkä mielen analyysi ei vielä tavoita. Syklisyyden ja kehon tunteminen voivat opettaa oman energian viisaampaa käyttämistä. Terveet rajat voivat auttaa rakentamaan työuran, jota pystyy kantamaan myös vuosien päästä.
Ja oma arvo antaa jotakin, mitä jatkuva suorittaminen ei koskaan pysty antamaan: mahdollisuuden seistä työelämässä omalla paikalla ilman, että täytyy joka päivä ansaita oikeus olla siinä.
Voi olla samalla kunnianhimoinen ja pehmeä. Sekä herkkä ja määrätietoinen. Voi välittää ihmisistä ja tehdä samalla vaikeita päätöksiä. Voi myös tavoitella enemmän ja samalla tietää, milloin on jo tarpeeksi. Voi johtaa ilman kovuutta, menestyä ilman itsensä hylkäämistä ja tehdä suuria asioita ilman, että täytyy muuttua joksikin toiseksi niitä saavuttaakseen.
Ja juuri tämä on naisen omaa voimaa työelämässä. Ei enää sitä, että oppii kestämään saman maailman entistä paremmin, vaan sitä, että uskaltaa tuoda maailmaan oman tapansa ajatella, nähdä, tuntea, johtaa ja tehdä.
Sillä työelämä ei tarvitse vain niitä ominaisuuksia, joita olemme tottuneet pitämään vahvuutena. Se tarvitsee myös herkkyyttä, syvyyttä, empatiaa, luovuutta ja ihmisiä, jotka huomaavat. Johtajia, jotka kuuntelevat, sekä ammattilaisia, jotka tuntevat omat rajansa riittävän hyvin voidakseen käyttää todellisia vahvuuksiaan siellä, missä niistä on eniten hyötyä.
Sinun ei tarvitse muuttua kovemmaksi päästäksesi pitkälle. Täytyy vain lakata piilottamasta sitä sisäistä voimaa, joka sinussa jo on.
Ja kun alat viedä tätä kaikkea mukanasi työhön, ihmissuhteisiin, valintoihin ja tavallisiin päiviisi, oma voima ei enää ole asia, jota harjoittelet vain silloin tällöin.
Siitä alkaa vähitellen tulla tapa, jolla elät.
Haluatko syventää yhteyttä itseesi? Jokainen askel vie lähemmäs omaa sisäistä säteilyäsi. Jatka Jumalatar-polulla vielä yhden askeleen verran:
💞 Edellinen askel: Miten oma voima vaikuttaa parisuhteeseen?
💞 Viimeinen askel tulossa pian..
💃Kaikki askeleet löydät täältä: Jumalatar-polku